Kuvaajan tarina

Brushing Pixels -blogin esittelytekstissä lukee näin... Kuvassa on 23-v Keski-Suomesta kotoisin oleva harrastajavalokuvaaja. Tottelen nimeä Sanna-Marketta. Linssin takaa katsotaan niin luontoa kuin kaikkea muutakin, mitä kohdalle sattuu. Valokuvaus on siitä mukava laji, että sen tietää kun mahti-otos napsahtaa kohdalle. Tervetuloa maalattujen pikselien maailmaan!

Tässä se kuva, jossa on harrastajavalokuvaajan oma kuva.

Ja vuorossa on blogini ja kuvaajan tarinan esittelyä. Kerron nyt tarinan, kuinka meikäläinen tarttui kameraan ja totesi, että tää on kuulkaa meikäläisen juttu. Tää on parantumaton tauti, aina vaan enemmän, parempia, upeampia, mahtavampia otoksia olisi saatava.
Tarina: Onnistuneiden ja valitettavan usein myös epäonnistuneiden ruutujen takaa.
Vihdoin viimein tarina alkaa.

Oli vuosi 2008, nuori tyttö oli tullut siihen ikään, että saisin naimaluvan rippileiriltä. Viikon leirin kokemuksien jälkeen saisin mukavat juhlat ja mukavia lahjoja. Sain rippilahjaksi ensimmäisen Sonyn pokkarin, HCTS-muistilla. Aloin kulkemaan kameran kanssa viikonloput ja muutkin vapaapäivät. Kuvasin kaikkea, mitä eteen tuli. Tutustuin mukavaan harrastukseen: valokuvaukseen.

Ensimmäisellä kameralla kuvattua.

Vuosi 2010, ensimmäisestä kamerasta aika jätti. Siihen tuli vikoja. Kestin vikojen kanssa muutaman kuukauden, kunnes kesällä 2010 tein ensin pari viikkoa kunnantoimistossa hallinnon kesätöitä. Niillä kesätöistä ansaituilla rahoilla astelin kamerakaupoille. Elo ilman kameraa oli yhä taistelua aina päivästä iltaan. Nyt tuli muutos vallitsevaan tilanteeseen, kamerattomana olo loppui siihen. Uusi kamerani oli elegantti musta Sonyn pokkari, joka oli tehnyt vaikutuksen minuun.

Sonyn uusi kamera tositoimissa.

Kesällä 2011 päädyin kokeilemaan enoni (kovan valokuvausharrastajan) kanssa hänen järjestelmäkameraansa. Kuvaaminen oli sellaisella vehkeellä melkoisen mukavaa ja samalla erilaisen haastavaa touhua. Oli aika panostaa satalasissa kameran laatuun. Aloin haaveilemaan kesän mittaan omasta järjestelmäkamerasta. Kamerakuume nousi päivä päivältä, kaipasin parempaa kuvauskalustoa.
Sonylla kuvattua, 

Kesä 2012: Tuli sieltä viimein se päivä, jolloin astuin Jyväskyläläisestä liikkeestä päivänvaloon uuden kameralaatikon kanssa. Vaikka olinkin muutamaa sataa euroa köyhempi, mutta olipahan minulla uusi hieno kamera. Se, jos mikä alkoi vihdoin viimein tuntumaan kesältä ja samaan aikaan tuntui ihanalta. Saatoin alkaa opettelemaan kameran käyttöä uudelleen, sillä tietyt asiat tehtiin järjestelmällä vähän toisin, kuin pokkariaikana olin tottunut.

Ensimmäinen kuva Samsungin järjestelmällä.

Myöhemmin 2013 opin kuvaamaan järjestelmällä. Tykästyin tähän uuteen tapaan kuvata. Järjestelmä oli raaka väline, se ei antanut pieniäkään virheitä anteeksi. Mutta ruutu kerrallaan, opettelen tätä. Jäin työttömäksi ja kuvaaminen piti minut radalla. Tutustuin muutamaan mukavaan kuvaaja-harrastajaan ja heidän kanssa tutustuin ja muutaman kanssa välit lähtentyivät. Ja työttömänä ollessani olen alkanut haaveilemaan päiväunissani media-assarin ammattitutkinnosta vielä näin aikuisiällä, kuva-alasta meinasin tehdä ammatin. Vaikkakin olen aavistanut sen, että se ei työllistä hyvin, kuin hyviä ja parhaita kuvausammattilaisia. Itse en ole legentaarinen hyvä tyyppi, vaan haluaisin opetella jonkun (ammattilais)kuvaajan opissa tätä hommaa kädestä pitäen. Muutaman valokuvauksen lyhytkurssin olen käynyt ja en ole viisastunut kovin kovasti näistä, muutaman kympin köyhtynyt. Mutta valokuvauksessa yleensä ei tappioista puhuta kympeissä vaan satasissa ja euro on kova homma tahkota kuvajutuilla. Joiltain onnistuu...toisten taidot ei riitä siihen.

Näitä kuvia Samsungilla otettuja ensimmäisiä kukkakuvia:
Olkaa hyvä

Tälläinen tarina oli niin sanottuna: kuvaajan tarina ja ensikerralla julkaisen parhaita kuviani ja kerron tarinaa vähän niiden takaa.

Kesäterveisin, 

@SANNAMARKETTA